28.12.2016 Norsunluukoira-sarja – FAKTAA vai FIKTIOTA?

Norsunluukoira- sarja on herättänyt tunteita ja mielipiteitä laidasta laitaan. Ensituntemusten jälkeen on kuitenkin hyvä pysähtyä ja pohtia asioita myös ilman sen suurempia tunnekuohuja.

Ensin hiukan faktoja sarjan tuotannosta. Team Rokalla ei ole osaa sarjan tekemisessä. Team Rokan ainoa tehtävä oli hyväksyä se asia, että yksi kuvaaja tulisi aika ajoin seuraamaan jalanjäljissämme. Sarjan kuvausten aikana Team Rokka ei ole toiminut minkäänlaisen käsikirjoituksen mukaan, vaan sarjassa nähdyt kohtaukset ovat tapahtuneet elävässä elämässä ilman valmisteluja. Edellä kerrotusta poikkeuksina muutama kohtaus, joissa minua haastateltiin asunnossamme. Näissä kuvauksissa minua pyydettiin haastateltavaksi, joten pyynnöstä istuin alas ja vastailin esitettyihin kysymyksiin. Team Rokka ei ole osallistunut Norsunluukoira- sarjan tekemiseen esimerkiksi leikkausvaiheessa, eli tiimillämme ei ole ollut sananvaltaa siihen, mitä kuvattua materiaalia sarjaan sisällytetään ja mitä ei. Norsunluukoira- sarja on siis täysin dokumentin tekijän valinta kohtauksista, joissa näytetään noin 3 tuntia tiimimme elämää yhteensä noin puolen vuoden mittaiselta ajanjaksolta vuonna 2015. Team Rokka ei myöskään ole saanut palkkioita sarjan tuotantoon tai myyntiin liittyen.

Seuraavaksi haluan ottaa kantaa sarjan sisältöön. Olen nähnyt tämän sarjan nyt kahdesti ja jäänyt pohtimaan sitä, kuinka todellisen kuvan projektimme KOKONAISUUDESTA se antaa. Mielestäni hienoja asioita sarjassa on se, että yhtään kohtausta ei käsikirjoitettu tai näytelty. Hyvää oli myös se, että kaikkein rajuimmatkin kulttuurien yhteentörmäykset tunnemyrskyineen näytettiin julkisesti. Tämän näen tärkeänä, sillä kehitysaputoiminnasta kertomista on pääsääntöisesti leimannut jonkinlainen asioiden kaunistelemisen ilmapiiri. On myös hyvä, että joitain operatiivisia onnistumisiamme saatiin sisällytettyä sarjaan.

Rehellisyyden nimissä minun on kuitenkin todettava, että jotain jäi puuttumaankin. Minulle on henkilökohtaisesti tärkeää, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta ilman liiallista värittämistä tai kärjistämistä. Itselleni jäi sarjasta KOKONAISUUTENA sellainen maku, että sarjan tekijät halusivat rakentaa sarjasta jonkinlaisen Feeniks- lintu tarinan, jossa päästään vaikeuksien kautta voittoon. Tämä tietysti pitää osittain paikkansa, se ei kuitenkaan ole koko totuus.

Sarjan draaman kaari oli mielestäni rakennettu suurelle määrälle ahdistavia tilanteita, joille annettiin lopulta jonkinlainen oikeutus sarjan viimeisen osan positiivisuusryöpyn kautta. Ehkäpä sarjan tekijöiden mielestä draaman kaari ei olisi toiminut yhtä hyvin, jos sarjassa olisi kerrottu esimerkiksi myös siitä, MIKSI koulutus perustui toisinaan kovaan kuriin ja henkilökohtaisella tasolla haastamiseen nahkan kovettamiseksi? Tai jos sarjassa olisi kerrottu minun olleen vastuussa koulutettavien turvallisuudesta niin yksikössä kuin operaatioissakin, siis ihan poliisikoirayksikön antamalla mandaatilla? Tai olisiko draaman kaari jotenkin kärsinyt, jos dokumentissa olisi esimerkiksi esitetty sellaisia koulutustilanteita, joissa pyrittiin nostamaan opiskelijoiden itsetuntoa positiivisen vahvistamisen kautta? Tällaisesta esimerkkinä postaukseen liitetty video, jossa opiskelijat pääsivät esiintymään kameralle. Tai oheisen linkin alta löytyvä esiintymisharjoitus, jossa opiskelijat jopa nauroivat 😉
Niin, sellaistakaan ei dokumenttisarjassa liiaksi näytetä. https://www.facebook.com/pg/Norsunluukoira/videos/…

En tiedä, jokainen miettiköön näitä asioita itsekseen jos haluaa. Itse tyydyn toteamaan, että mielestäni käytetyt metodit, niin kovat kuin pehmeätkin, olivat välttämättömiä toimintaympäristössä, jossa poliiseihin kohdistuvat riskit olivat todella korkeat. Esimerkkeinä mainittakoon projektimme aikana sattuneet tapaukset, joissa eräs ääriryhmä repi ihmisiä ulos taloistaan ja teloitti heidät näytöstyyliin kadulla. Koulutuksessamme ollut opiskelija joutui lähtemään noidenkin tekijöiden ajojahtiin mukaan. Tai tapaus, joka sattui heti poliisikoirayksikköön saavuttuamme: viereiselle poliisiasemalle tehtiin isku, jossa aseellinen joukko tappoi antautuvia poliiseja ja siviilejä sekä anasti suuren määrän automaattiaseita. http://www.theeastafrican.co.ke/…/2558-2788660-t…/index.html

Mielestäni oli parempi lyödä kovaa painetta jo harjoituksissa, jotta oppilaat oppivat käsittelemään stressiä. Minun antamani paine on vähäistä verrattuna siihen, mitä he mahdollisesti joutuvat tulevaisuuden työtehtävissään kestämään.
Haluan kuitenkin korostaa, että omat kiukunpurkaukseni eivät liity millään muotoa edellä kerrottuun koulutukseen vaan siihen, että niissä vaan tuli henkilökohtainen raja vastaan ja tästä johtuen maailma sai kuulla juurikin sen mitä noilla hetkillä ajattelin. Näiden purkausten jälkeen oli taas laitettava paketti kasaan ja jatkettava hommia. Syistä ja seurauksista totean sen, että stressinsietokyvyn osalta jokainen ihminen on yksilö, jonka kykyihin vaikuttaa perintötekijöiden ja opitun lisäksi esimerkiksi ympäristötekijät. Meidän tapauksessa suurta osaa näytteli esimerkiksi olemassa olleiden resurssien määrä. Team Rokan tiimi lähti Tansaniaan 1- henkisenä ja parhaimmillaan meidän vahvuus toimialueella oli 2 henkilöä. Tämä johtui pienistä taloudellisista resursseista. Edellä kerrotut seikat eivät tietenkään anna oikeutusta rumille sanoille, mutta auttavat ehkä ymmärtämään nihkeitä mielialoja.

Minulle on kerrottu, että dokumentin tekeminen on erittäin hankala taiteenlaji. Esimerkiksi todenmukaisen kuvan luominen vallitsevista olosuhteista, kun lopulliseen tuotokseen voi sisällyttää vain pienen määrän kuvatusta materiaalista, on äärimmäisen haastavaa. Dokumentista pitäisi myös saada myyvä, tavalla tahi toisella, senkin ymmärrän. En varmaan olisi pystynyt itse parempaan, jo ammatillinen osaaminen olisi rajoittanut tekemistä suuresti.

Sen kuitenkin haluan todeta, että itse en kokenut aikaamme Tansaniassa niin dramaattisena asioiden ja olosuhteiden kontrastina kuin Norsunluukoira- sarja antaa ymmärtää. Sarjan viimeisessä osassa kuvaillut onnistumiset eivät tapahtuneet taikasauvan heilautuksella niin, että helvetti muuttui hetkessä taivaaksi. Henkilökohtaisesti en juurikaan usko ihmeiden tapahtumiseen, enemmänkin niiden tekemiseen.

Sarjassa ja sarjan jälkeen tapahtuneet ”ihmeet” ovat ennen kaikkea tulosta siitä jokapäiväisestä ahertamisesta, jonka mediaseksikkyys ei ylittäne sitä rajaa, jonka nykypäivän trendit ovat mediassa julkaistavalle materiaalille asettaneet.

Toni Lahtinen
Toiminnanjohtaja
Team Rokka
https://www.facebook.com/Norsunluukoira/videos/814309305383000/